Miksi kaksi tonnia ei kelpaa insinöörille?

Tänään kuului valtamediasta kummia. ICT -alan myllerryksessä ulos runnotut Broadcomin Oulun osaston työntekijät eivät ole ehtineet kauaa kärvistellä kun työtä on tarjottu! Herrajumala, tämä on aika kummallinen uutinen jo alueen työllisyystilanteen takia. Oulussako töitä? No way! Mutta  uutisointia syvemmälle seuratessa mieli vetäytyi mustaksi. Suomen selkärangalle ja arvokkaalle henkipääomalle, Insinööreille, tarjotaan Oulussa 2000 euron bruttopalkkaa! Häpeällistä, mutta ei suinkaan palkan takia, vaan työtä tarvitsevien insinöörien reaktioiden osalta.

Vuosikaudet Nokialla tai muissa firmoissa puurtaneet IT-tekniikan ammattilaiset ovat pöyristyneitä summasta jota nimetön firma heille tarjoaisi. Pari tonnia, mitä helvettiä sillä muka tekee, esimerkiksi Nokialla Seniorspesialistina sai ainakin satatonnia per vuosi. Onko tässä mitään järkeä?

Tältä se nyt valitettavasti kuulostaa.

Itse asiassa jos tarkkoja ollaan, kieroutuneempi tilanne on juuri edellä mainitun (ex-) senior specialistin vuosipalkka Nokialla, tilastojen valossa ja muutenkin. Kahden tuhannen euron kuukausipalkan aiheuttama närä nostaa ulkopuolisen mieleen kysymysmerkin: Miksei se riittäisi? Vaihtoehtonahan yrityksillä olisi palkata entistä vähemmän porukkaa tai jättää kokonaan palkkaamatta, Aasiassa on osaavaa työvoimaa. Työpaikat ovat kiven alla ja päivärahat ja irtisanomispaketit eivät ole ikuisia. Mikä oikeuttaa nostamaan nokan pystyyn ja kieltäytymään töistä?

Esimerkiksi Nokian raunioille ihmettelemään jääneiden insinöörien olisi hyvä käydä läpi pieni reality check. Suomeen ei ole todennäköisesti enää ikinä tulossa saman suuruista yksityistä suojatyöpaikkaa joka maksaa yhtä sikamaisen isoja summia työntekijöilleen samalla kun valmistettavat tuotteet eivät vastaa markkinakysyntää eivätkä tämän takia mene kaupaksi. Ja kaiken lisäksi vikkelämmät ja uusista ideoista pullistelevat kilpailijat syövät markkinat. Oulun alue, ja koko Suomi, ei tule nousemaan lamasta jos osaava työvoima päättää jäädä kotiin haikailemaan mennyttä sen sijaan että ottaisi kohtuullisesti palkatun työpaikan vastaan.

Nykyään puhutaan paljon sossupummeista jotka vapaaehtoisesti jättäytyvät kauas pois työelämästä ja välttelevät kaikkea mihin työkkäri veisi vaikka kädestä pitäen. Mutta entäs insinöörit? Suomessa on tuhansia insinöörejä jotka ovat työttömiä ja osa heistä saa samalla erilaisia korvauksia niin valtiolta, liitoilta kuin entisiltä työnantajilta. Vaihtoehtoina on liiton päivärahat, irtisanomispaketit ynnä muut. Tämä tekee insinööreistä entistäkin laskelmoivampia. Toisin sanoen, en mene nyt töihin kun paketti vielä riittää, makaan kotona ja katson tuoko joku johtotason tehtävän nokan eteen. Kun rahantulo loppuu, en varmasti mene a) millekään muulle alalle ja b) en ota senttiäkään pienempää palkkaa kuin aikaisemmassa vakanssisa.

Onko meille tosiaankin syntymässä uusi pummien luokka, insinööripummit tai aivopääomapummit. Omasta ehdostaan syrjäytyneet jotka arvottavat itsensä liian korkealle työmarkkinoilla. Näille korkea-arvoisille hahmoille ei voi tarjota ns. normaalipalkattua työtä, sillä se on häpäisy! He olivat imemässä mm. Nokia -nimistä lypsylehmää kuiviin järkähtämättömillä etuvaatimuksillaan ja hakkasivat jäljelle jääneen luurangon tomuksi.

Vetoan jokaiseen insinööriin ja ICT-ammattilaiseen Oulussa ja Suomessa, miettikää pystyisittekö tekemään palvelusta itsellenne, perheellenne ja yhteiskunnalle ja ottamaan vastaan pienempää palkkaa jos taloustilanne vaatii? Aktivoidutaan, lähdetään rakentamaan yhdessä kasvavaa Suomea! Perustetaan yrityksiä, otetaan vastaan hieman huonompaa palkkaa jos tilanne niin vaatii ja pidetään yllä luottamus tulevaan. Se on ainoa toimiva vaihtoehto tällä hetkellä. Mutta toivottavasti vain nyt.