Kauman vaunutragedian nolo loppu

Tähän aiheeseen isken hampaani ehkä hieman myöhäisessä junassa. Viime viikolla uutisoitiin kuinka kansanedustaja Pia Kauma kertoili tarinoita lastenvaunujen "valtiontakauksista". Eli toisin sanoen, kuinka hän on huolissaan siitä että maahanmuuttalapsiperheille maksetaan ilmaiseksi sossusta tuliterät kärryt. Totuus olikin tarua ihmeellisempää.

Nyt on ollut viikko aikaa selitellä, kakistella ja muotoilla uudestaan sanomisiaan. Ymmärrän hyvin että kansanedustajalla, ja hänen äänestäjillään, on huoli toimeentulotukien ja harkinnanvaraisten etuksien käyttämisestä ja niiden myöntämisen tasapuolisuudesta. En silti ymmärrä sitä tapaa millä asian esittäminen loppujen lopuksi toimitettiin. Harkitsematon kommentointi, asian taustojen tarkistamatta jättäminen ja mikä pahinta, selittely, käänsivät kommentoinnin Pia Kauman poliittiseksi itsemurhayritykseksi. Väärillä tiedoilla syyttely näet usein suututtaa ihmisiä.

Itse lähinnä pudistelin päätäni lukiessani uutisia tapahtuneesta. Miten voi olla mahdollista, että ammattipoliitikko joka istuu eduskunnan lisäksi myös Espoon kaupunginvaltuustossa ei tee edes pikaista taustatutkimusta asioista joita aikoo ottaa esille julkisuudessa. Eikö edes Laura Rädyn möläytyksistä noussut hirmumyrsky laittanut miettimään syvällä mielessä, että "pelasta Pia nyt edes oma nahkasi kun vielä voit tarkistaa asian ennen suusi avaamista"? Tai edes miettiä rehellisesti asioita myös toiselta kantilta. Ainakin minulla nousi ensimmäisenä mieleen eräs mahdollinen syy sille, miksi maahanmuuttajilla voisi olla uudenkarhean oloiset lastenvaunut.

Vasemmalla uudet vaunut ja oikealla käytetyt. Mikä näissä kahdessa on se suurin eroavaisuus?

Mitä jos syyllinen olisi kierrätys, kuten keskimmäisessä artikkelissa epäiltiin? Lastenvaunut ovat siinä mielessä viheliäinen artikkeli, että ne ovat käytettävää kamaa perheessä enintään vuoden pari yhtä lasta kohden. Väestöliiton mukaan Suomessa syntyy noin 60 000 lasta, ja vuosittain on siis tarvetta noin tuolle määrälle lastenvaunuja. Mitä tapahtuu nykyaikana ja erityisesti tässä taloustilanteessa uudenveroisille vaunuille kun lapset jo opettelevat ajamaan kolmipyörää? Heitetäänkö ne varaston nurkkaan homehtumaan? Vai myytäisiinkö ne esimerkiksi eteenpäin? Aivan.

Mielestäni Ilta-Sanomien juttu valaisee hyvin tilanteen todellista laitaa, tukea rattaisiin saa eri puolella Suomea 50-200 euroa, olipa suomalainen tai ulkomaalainen. Tämä ei todellakaan riitä uusiin merkkivaunuihin, mutta maahanmuuttajat ovat yleensä siinä mielessä fiksuja, että he ostavat uudenveroista tavaraa käytettynä. Kyllä siinä kantasuomalainen katsoisi entistä typertyneempänä kun maahanmuuttajaäiti vastaisi pistäviin katseisiin, että ostin nämä uudenveroiset viisvuottavanhat käytetyt pilkkahintaan uusiin verrattuna. Ja jää aikaa ja rahaa muuhunkin kuin valittamiseen.

Itse asiassa samassa jutussa haastateltu Arjan Sharif kertoo toimittajan arvioimien tuliterien vaunujen olevan tosiasiassa kymmenen vuotta vanhat. Ja kolmannen lapsen käytössä. Suurin huomio kuitenkin kiinnittyy Sharifin kommenttiin: "Olen itse ostanut vaunut omilla rahoillani enkä ole nostanut toimeentulotukea. On törkeää nostaa juuri maahanmuuttajat esille. Miksei puhuta kaikista toimeentulotuen saajista?" Niinpä, nyt kun on todistettu ettei maahanmuuttaja voi viedä tonnin lastenvaunulaskua sossuun, niin miksi me emme puhu kaikista tuensaajista? 

Olen minäkin kuullut legendaa, että kantasuomalaisen nuoren ei tarvitse kuin esitellä piikinjälkiä käsitaipeissaan niin säälistä itkua tuhertava sossutäti kirjoittaa laskut uusiin rullaluistimiin, kalusteisiin tai ihan mihin vaan jotka on jälkeenpäin helppo myydä huumerahoiksi. Tai että muutetaan toiseen kaupunkiin että saadaan ilmainen korvaushoito kotiin asti kannettuna joka myydään eteenpäin kaveripiiriin, ja veronmaksajan piikkiin. Tai että perustetaan monimutkaisia yritysjärjestelyitä jotka lopulta johtavat ulkomaalaiseen holdingyhtiöön jonka kautta palkka- ja yritystulot pestään käytännössä verovapaiksi aiheuttaen miljoonien veromenetykset valtiolle. Mikä lie näistäkin sitten on totta.

Miksi kaksi tonnia ei kelpaa insinöörille?

Tänään kuului valtamediasta kummia. ICT -alan myllerryksessä ulos runnotut Broadcomin Oulun osaston työntekijät eivät ole ehtineet kauaa kärvistellä kun työtä on tarjottu! Herrajumala, tämä on aika kummallinen uutinen jo alueen työllisyystilanteen takia. Oulussako töitä? No way! Mutta  uutisointia syvemmälle seuratessa mieli vetäytyi mustaksi. Suomen selkärangalle ja arvokkaalle henkipääomalle, Insinööreille, tarjotaan Oulussa 2000 euron bruttopalkkaa! Häpeällistä, mutta ei suinkaan palkan takia, vaan työtä tarvitsevien insinöörien reaktioiden osalta.

Vuosikaudet Nokialla tai muissa firmoissa puurtaneet IT-tekniikan ammattilaiset ovat pöyristyneitä summasta jota nimetön firma heille tarjoaisi. Pari tonnia, mitä helvettiä sillä muka tekee, esimerkiksi Nokialla Seniorspesialistina sai ainakin satatonnia per vuosi. Onko tässä mitään järkeä?

Tältä se nyt valitettavasti kuulostaa.

Itse asiassa jos tarkkoja ollaan, kieroutuneempi tilanne on juuri edellä mainitun (ex-) senior specialistin vuosipalkka Nokialla, tilastojen valossa ja muutenkin. Kahden tuhannen euron kuukausipalkan aiheuttama närä nostaa ulkopuolisen mieleen kysymysmerkin: Miksei se riittäisi? Vaihtoehtonahan yrityksillä olisi palkata entistä vähemmän porukkaa tai jättää kokonaan palkkaamatta, Aasiassa on osaavaa työvoimaa. Työpaikat ovat kiven alla ja päivärahat ja irtisanomispaketit eivät ole ikuisia. Mikä oikeuttaa nostamaan nokan pystyyn ja kieltäytymään töistä?

Esimerkiksi Nokian raunioille ihmettelemään jääneiden insinöörien olisi hyvä käydä läpi pieni reality check. Suomeen ei ole todennäköisesti enää ikinä tulossa saman suuruista yksityistä suojatyöpaikkaa joka maksaa yhtä sikamaisen isoja summia työntekijöilleen samalla kun valmistettavat tuotteet eivät vastaa markkinakysyntää eivätkä tämän takia mene kaupaksi. Ja kaiken lisäksi vikkelämmät ja uusista ideoista pullistelevat kilpailijat syövät markkinat. Oulun alue, ja koko Suomi, ei tule nousemaan lamasta jos osaava työvoima päättää jäädä kotiin haikailemaan mennyttä sen sijaan että ottaisi kohtuullisesti palkatun työpaikan vastaan.

Nykyään puhutaan paljon sossupummeista jotka vapaaehtoisesti jättäytyvät kauas pois työelämästä ja välttelevät kaikkea mihin työkkäri veisi vaikka kädestä pitäen. Mutta entäs insinöörit? Suomessa on tuhansia insinöörejä jotka ovat työttömiä ja osa heistä saa samalla erilaisia korvauksia niin valtiolta, liitoilta kuin entisiltä työnantajilta. Vaihtoehtoina on liiton päivärahat, irtisanomispaketit ynnä muut. Tämä tekee insinööreistä entistäkin laskelmoivampia. Toisin sanoen, en mene nyt töihin kun paketti vielä riittää, makaan kotona ja katson tuoko joku johtotason tehtävän nokan eteen. Kun rahantulo loppuu, en varmasti mene a) millekään muulle alalle ja b) en ota senttiäkään pienempää palkkaa kuin aikaisemmassa vakanssisa.

Onko meille tosiaankin syntymässä uusi pummien luokka, insinööripummit tai aivopääomapummit. Omasta ehdostaan syrjäytyneet jotka arvottavat itsensä liian korkealle työmarkkinoilla. Näille korkea-arvoisille hahmoille ei voi tarjota ns. normaalipalkattua työtä, sillä se on häpäisy! He olivat imemässä mm. Nokia -nimistä lypsylehmää kuiviin järkähtämättömillä etuvaatimuksillaan ja hakkasivat jäljelle jääneen luurangon tomuksi.

Vetoan jokaiseen insinööriin ja ICT-ammattilaiseen Oulussa ja Suomessa, miettikää pystyisittekö tekemään palvelusta itsellenne, perheellenne ja yhteiskunnalle ja ottamaan vastaan pienempää palkkaa jos taloustilanne vaatii? Aktivoidutaan, lähdetään rakentamaan yhdessä kasvavaa Suomea! Perustetaan yrityksiä, otetaan vastaan hieman huonompaa palkkaa jos tilanne niin vaatii ja pidetään yllä luottamus tulevaan. Se on ainoa toimiva vaihtoehto tällä hetkellä. Mutta toivottavasti vain nyt.